sektio.fi

Asiantuntijat vastaavat

Jutta Aalto, osteopaatti

 
jutta_aalto

Arpien hoito on tärkeä, mutta vielä puutteellisesti tunnettu osa-alue yleisessä terveydenhoidossa. Sidekudoksinen arpi on luonnon keino korjata ja vahvistaa vaurioaluetta. Ongelmat syntyvät arven kasvaessa ristisidoksin ja kiinnikkein kiinni viereisiin kudoksiin. Tästä saattaa seurata liikerajoituksia, jotka vaikuttavat arven alla oleviin kudoksiin, mutta voivat heijastua myös laajemmin kehoon aiheuttaen toiminnallisia ongelmia. Esimerkiksi kiinnikkeinen sektioarpi voi aiheuttaa alaselkäkipua. Tässä kohtaa tulee kuitenkin muistaa että alaselkäkipu voi aiheutua monista muistakin tekijöistä. Läpikäyty sektio ei automaattisesti tuo mukanaan selkäkipuja. 

Arven hoito-ohjeet tiivistettynä:

  • Arpi tulisi hoitaa optimaalisesti kolmen viikon - kolmen kuukauden kuluttua arven syntymisestä. Tällöin sidekudoksen uudistuminen on nopeimmillaan. 
  • Hoidon tavoitteena on palauttaa arven alueelle mahdollisimman hyvä liikkuvuus, eli normalisoida tilanne niin, että kudokset pääsevät esteettä liukumaan toistensa lomassa.
  • Arven hoidossa tulee noudattaa varovaisuutta, sillä liian voimakas liikuttelu erityisesti arpeutumisen alkuvaiheessa saattaa ärsyttää ja johtaa lisäarven syntymiseen.
  • Pitkittynyt tulehdus arven alueella (yli 6 päivää) saattaa lisätä kiinnikkeiden syntyä.
  • Arven hoitoa kutsutaan mobilisoinniksi, mikä tarkoittaa liikuttamista. Osteopaateilla on useita erilaisia mobilisointitekniikoita arpien hoitoon.
  • Käsin tehtävä tutkimus kertoo, miten ja kuinka paljon arpea kannattaa hoitaa parantumisprosessin eri vaiheissa. Osteopaatti voi antaa myös itsehoito-ohjeita. Sektio arven hoitoon riittää yleensä 2-3 käyntikertaa.

Arven suositeltava hoitoaika määräytyy normaalin sidekudoksen vauriokorjaantumisajan mukaan. Kolmen viikon kuluttua arpi- eli sidekudos on ehtinyt muodostaa jo vahvan ristisidosverkoston, joka muuntuu nopeammin vielä kolmeen kuukauteen asti. Sen jälkeen sidekudoksen paraneminen eli uudistuminen hidastuu, mutta voi jatkua muuntuneena arpialueella vielä yli vuoden. Tämä on siis paras aika hoitaa alue niin normaaliksi kuin mahdollista välttäen ylimääräisen liikerajoituksen syntymisen. Arpea voidaan kuitenkin hoitaa vielä vuosiakin vaurion jälkeen, sillä kehomme sidekudos muovaantuu jatkuvasti suhteessa kehon käyttämiseen. 

Erityisen herkkiä alueita ristisidosten ja kiinnikkeiden syntymiseen ovat vatsan alueen leikkausten jälkeiset arvet. Vatsassa, sisäelinten ympärillä, on paljon sidekudosta. Sidekudoskerrosten tulisi liukua esteettömästi toisensa lomassa. Kiinnikkeiden syntyessä sidekudosten liukuminen häiriintyy ja seuraa liikerajoitus. Tämä voi tuntua kiristyksenä arpea liikutellessa ja myöhemmin johtaa laajempaan toiminnalliseen ongelmaan. Esimerkiksi kiinnikkeinen sektioarpi voi heikentää lantion alueen liikkuvuutta ja aiheuttaa alaselkä- ja alaraajakipuja. Osteopaattista vatsan alueen hoitoa leikkauksen jälkeen on tutkittu rotilla hyvin tuloksin. Leikkauksen jälkeen tehty mobilisaatio vähensi kiinnikkeiden syntymistä ja määrää (Bove, Chapelle 2011).

Jos arpi on lähellä hermoa, se saattaa aiheuttaa hermo-oireita, kuten puutumista ja jopa motorisen toiminnan häiriön eli hermon halvaantumisen. Vaikka hermoja yleensä varotaan erityisen tarkasti leikkauksia tehdessä, voi arpeutumisen seurauksena olla hermo-oireita. Tällöin arpikudoksen hoito voi auttaa palauttamaan hermon normaalin toiminnan.