sektio.fi

Asiantuntijat vastaavat

Lasse Maijala, osteopaatti

 
lasse.jpg

Onko sektio synnytys? Sektio on tavallaan hätä tai varauloskäynti. Kehon fysiologian kannalta, niin tarpeellinen kuin sektio onkin, ei se ole todellinen tai optimaalinen synnytys äidille, eikä syntymä lapselle. Sektiota ja alatiesynnytystä ei voi suoraan edes verrata fysiologian näkökulmasta. Toki tarpeellisin tulee tehdyksi, eli turvallinen saapuminen lapselle tähän maailmaan, mikä on toki merkittävin ja tärkein asia.

Haittavaikutukset vauvalle? Sektiosynnytys antaa heikosti lapselle stimulusta avautua kohdunaikaisesta ahtaudesta, tähän kohdun ulkopuoliseen maailmaan. Alatiesynnytyksen yksi tärkeimpiä tehtäviä tässä mielessä on luoda lapsen keholle tuki ja vastus, minkä suhteen lapsen fysiologia voimakkaasti niin sanotusti käynnistyy. Tässä prosessissa keuhkot avautuvat, hengitys käynnistyy, immuniteetti aktivoituu voimakkaasti ja muutenkin kehon fysiologia ja jäntevyys aktivoituvat ns. terveellä tavalla. Tälle prosessille ei ikävä kyllä sektio synnytyksenä anna samanlaista tukea ja monella tästä johtuen ilmeneekin erilaisia haasteita eri kehitysasteissa, mahdollisesti aikuisuuteen asti. Osteopaattinen hoito on löytämistäni hoitomuodoista tehokkain auttamaan kokonaisvaltaisesti tässä prosessissa saavuttamaan mahdollisimman optimaalinen kehon avautuminen ja toiminta sektion jälkeen.

Kuinka kauan toipuminen kestää ja mitä voin tehdä sektion jälkeen, mitä rajoituksia on liikkumisen ja vauvan hoidon suhteen? Sektiosta palautuminen on hyvin yksilöllistä ja riippuu monesta äidin kehoon, odotusajan kulkuun ja sektioon toimenpiteenä liittyvästä tekijästä. Äidin keholle on yhtälailla sektio epäoptimaalinen tie synnytyksestä palautumiselle. Äidin keholle on yhtälailla sektio epäoptimaalinen tie synntyyksestä palautumiselle. Keho ei alatiesynnytyksen puuttuessa, täysin ymmärrä odotusajan päättyneen. Tästä johtuen saattaa erityisesti lantion alueen nivelsiteiden löysyys synnytykseen valmistautumisena jäädä päälle aiheuttaen yliliikkuvuutta. Yliliikkuvuus taas johtaa pitkässä juoksussa monella kiputiloihin lantion ja selän alueella ja erinäisiin nivelten liikerajoituksiin tai virheasentoihin. Keho on pitkään sektion jälkeen traumoille alttiimpi, kuin mitä se on alatiesynnytyksen antaman palautumiseen johtavan stimulaation jälkeen. Nämä haasteet saattavat monella ilmaantua vasta kuukausien tai vuosien jälkeen synnytyksestä, eikä moni enää ajattele niiden synnytykseen mitenkään liittyvänkään. Osteopaattinen hoito on myös äidin palautumiselle erinomainen hoitomuoto, ja voin lämpimästi suositella äitejä sektion jälkeen käymään edes kerran hoidossa. Yksikin kerta saattaa auttaa palautumisessa paljon, mutta optimaaliseen hoitotulokseen pääsy saattaa vaatia muutaman käyntikerran ainakin pitkässä juoksussa. 

Imetyksen alkuvaikeudet, kotona tarvittava avun määrä yllätti, haavan hoito jälkikäteen ja miten hoitaa arpea myöhemmin? Sektion jälkeen voi imetyksen aloitus olla joskus haastavampaa, kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Tähän vaikuttaa myös se onko synnytys kerennyt spontaanisti käynnistymään ja siten hormonitoiminnat ovat valmistaneet myös imetykseen, vai onko sektio tapahtunut suunnitellusti jo etukäteen. Monesti kipeän haavan takia nostamainen ja kantaminen ovat kivuliaampaa ja siihen olisikin hyvä saada mahdollisimman paljon apuja ympäröivältä turvaverkolta. Useinkaan lääkitystä ei myöskään haluta käyttää imetyksen takia yms. mikä voi toki lisätä kärsimyksen määrää jonkin verran. Kuitenkin haava usein paranee suhteellisen nopeasti jos ei komplikaatioita haavassa ilmaannu. Haavaa on hyvä hoitaa, ettei tulehduksia tule hidastamaan paranemista. Kun haava on sulkeutunut ja arpeutuminen alkaa, voidaan arpeakin hoitaa, mutta tässä pitää aloittaa hyvin maltillisesti. Jos arpea hoidetaan liian voimakkaasti liian varhain, tuottaa arpi lisää sidekudosta ja siten kasvaa isommaksi kuin tarve olisi. Hyvällä arpihoidolla voidaan arpi saada lähes huomaamattomaksi monessa tilanteessa.

Haitat vauvalle, niistä mielestäni ei haluttu oikein puhua kun asiaa itse synnytyksen jälkeen kysyin osastolla. Mitkä ovat sektion pitkäaikaiset vaikutukset naiseen, lapseen ja tuleviin raskauksiin? Sektiolla voi siis olla vaikutusta sekä lapsen, että äidin vointiin hyvin pitkänkin aikaa. Alatiesynnytyksen laukaisevat ja siinä erittyvät hormonit ovat erittäin tärkeä osa myös äidin ja lapsen kiintymyssuhteen rakentumista. Jos synnytyksessä ollaan päädytty sektioon, olisi hyvä kiinnittää erityistä huomiota kiintymyssuhteen vaalimiseen läheisyyden ja ihokontaktin kautta. Tässä voivat myös äidin kumppani olla tärkeässä roolissa hoivan ja hellyyden kautta. Tärkeimpänä rakkaushormonina tässä kiintymyssuhteen rakentumisessa toimii oksitosiini ja sitä erittyy parhaiten fyysisen läheisyyden kautta rakkaan ihmisen kanssa. Eli läheisyyden merkitystä niin lapsen kuin kumppaninkin kanssa ei voi tarpeeksi korostaa.

Perätilalapsen synnyttäminen alateitse. Hyvä vai huono asia, miksi? En näe suoranaisesti mitään hyvää syytä fysiologian kannalta etteikö perätilasynnytys alateitse olisi täysin turvallinen. Lähtökohtaisesti pitäisi hoitohenkilökunnan koulutus olla sillä tasolla, ettei perätilasynnytystä pelättäisi ja että äitiä osattaisiin alatiesynnytyksessä tukea tässä. Perätilasynnytyksessä alatietse ovat lonkkien asentovirheet ja pehmytosakudosten aktivoituminen vaikeampaa joskus ja tästä syystä enemmän diagnosoidaan lonkkaluksaatioita tai lonkan löysyyttä alatiesynntyksen jälkeen perätilassa. Tämä on kuitenkin hyvin helppo yleensä hoitaa osteopaattisesti ilman kipsaamisen tai muun fiksaatiohoidon tarvetta.

Mitä riskejä sektioon liittyy, miten se vaikuttaa minuun tai vauvaan, toipuminen? Osteopatian näkökulmasta sektio on aina trauma, sen ollessa kuitenkin avoleikkaus. Puudutteiden vaikutus fysiologiaan voidaan tuntea monesti pitkän aikaa tapahtuneen jälkeen.

Psykologisilla ja emotionaalisilla tekijöillä on erittäin suuri vaikutus palautumiseen synnytyksestä yleensäkin. Synnytyksen ilmapiirillä on synnytys tavasta riippumatta on sanoin kuvaamattoman suuri rooli kehon fysiologian kannalta. Stressihormonit helposti ehkäisevät kehon normaalin itsesäätely ja paranemismekanismit. Onneksi tähänkin voidaan monella tapaa auttaa synnytyksen jälkeenkin, mutta hyvin tärkeää on myös tiedostavuus ja tuen saanti esim. puolison, doulan ja/tai tutun kätilön toimesta. Hoitohenkilökunnan olis hyvä myös tiedostaa selkeämmin ilmapiirin vaikutus ja pyrkiä luomaan kullekin synnyttäjälle sopivan mukainen tunnelma ja olla tukena myös aktiivisen synnytyksen jälkeen läpi palautumisprosessin. Sektiosynnytysten jälkikuntoutus olisi myös hyvä ottaa huomioon ja kannustaa äitejä hakemaan apua jotta palautuminen tapahtuisi optimaalisesti

Mitkä ovat ne syyt, joiden takia joutuu sektioon (osteopaatin näkökulma)? Selkeiten sektion voi perustella alatiesynnytyksessä etenemistä estävien komplikaatioiden ilmaantuessa. Nämä voivat olla tiedossa jo raskauden aikana, tai ilmentyä synnytyksen aikana. Hätätilanteessa jos lapsi stressaantuu ja sydänäänet heikkenevät ollaan mahdollisesti sektion tarpeessa. 

Olisi kuitenkin hyvä tiedostaa muiden synnytystä edistävien esim. lääkinnän vaikutus kehoon ja niiden mahdolliset haittavaikutukset synnytyksen edistymiseen. Näissä korostuu lääkityksen ajoitus. Liian varhain otettuna lääkitys hidastaa synnytystä ja esim. supistusten stimulointi oksitosiinitipalla voi hyvinkin johtaa lapsen stressaantumiseen liian kovien ja tiheiden supistusten takia. Monesti äidin oman oksitosiinin stimulointi ensin ympäristön rauhoittamisella ja muilla tukevilla hoitomuodoilla olisi perusteltua, ettei vahingossa synnytystä pyrittäisi kiirehtimään. Osteopaatin näkökulmasta sektioiden valtava lisääntynyt määrä on huolestuttavaa. Laajojen tutkimusten mukaan sektioprosentin tulisi olla noin 1-2 prosenttia kaikista synnytyksistä. (Marsden Wagner)

Arven hoitaminen, onko osteopaatilla vinkkejä? Arven hoidossa kannattaa olla maltillinen ja lähinnä hellästi rasvata luontaisilla öljyillä alkuun. Kehäkukkaöljy on tässä yksi parhaita, mutta monet ruokaöljytkin käyvät. kun arpi on selkeästi paranemaan päin ja akuutti punoitus ja turvotus laskee voi alkaa aluetta kevyesti pyörittelemään. Tarkoitus olisi saada iho ja ihonalaskudon kerrokset liukumaan irrallisena toisistaan, jotta arven alueella aineenvaihdunta ja soluhengitys toimisi mahdollisimman hyvin. Eli ongelma arvessa on että se niin sanotusti nitoo kudoskerroksia yhteen. Liikaa ei ensimmäisten 3-6 kk aikana kannata venytystä arven alueelle kohdistaa, ettei arpi kertoudu tarpeettoman isoksi. Liika venytys lisää arven kasvua. Liikkeet tulisi olla pyöriviä eikä repiviä. Ihon rullausta irti alemmista kerroksista voi tehdä vasta kun arpi on pitkälle parantunut, eikä muodosta enää lisää arpikudosta. Rullauksesta voi olla paljonkin apua myöhemmässä vaiheessa. Jos arven alueella on kiinnikkeisyyttä minkä huomaa puimuina tai arven kuroutumisena sisäänpäin, kuin jostain kohti arpea kehon sisältä vedettäisiin, olisi hyvä käydä osteopaatilla hoidattamassa tämä. Osteoppaattinen hoito voi olla hyvinkin tehokas apu arven hoidossa ja alueen aineenvaihdunnan normalisoimisessa.