sektio.fi

Asiantuntijat vastaavat

Nanneli Pallasmaa, naistentautien ja synnysten erikoislääkäri (TYKS)

 
pallasmaa_nanneli.jpg

Suomessa synnytysten hoito on siinä mielessä järkevää, että voidaan ajatella että kukin nainen on synnyttänyt sillä tavalla kun siinä tilanteessa on ollut tarkoituksenmukaisinta ja turvallisinta -oli se sitten sektiolla tai alakautta, ja oli syy sitten synnytyspelko tai esimerkiksi etinen istukka tai pysähtynyt synnytys. On kaksi tapaa synnyttää: alatiesynnytys ja sektio, ja molemmilla on paikkansa - joissain tilanteissa  toinen on järkevämpi ja turvallisempi vaihtoehto ja joissain tilanteissa taas toinen. 

Alatiesynnytys on fysiologisin vaihtoehto, ja useimmissa tilanteissa turvallisin. Alatiesynnytyksessä tapahtuvat asiat valmistavat sekä äitiä että vastasyntynyttä synnytyksen jälkeiseen elämään. Äidin palautuminen synnytyksestä ja vastasyntyneen sopeutuminen kohdun ulkoiseen elämään tapahtuvat nopeammin alatiesynnytyksen jälkeen. Sektioon liittyy merkittävästi enemmän komplikaatioita erityisesti äidille, mutta synnytystä suunniteltaessa eri riskejä joudutaan punnitsemaan.  N. 15%:ssa synnytyksistä alatiesynnytys ei ole mahdollinen tai  turvallinen, ja silloin on järkevintä synnyttää sektiolla. Osa näistä sektiota puoltavista syistä on tiedossa jo etukäteen, mutta usein nämä seikat ilmenevät vasta synnytyksen aikana, ja silloin on viisainta muuttaa synnytyssuunnitelmaa kesken synnytyksen. Onneksi vain hyvin pieni osa kesken synnytyksen tehtävistä sektioista, ns. päivystys/kiireellisistä sektioista, on ns. hätäsektioita, eli tilanteita jossa vauvan on synnyttävä minuuteissa jotta vältettäisiin vakavat seuraamukset. Useimmiten on kyse tilanteesta, että synnytyksen aikana ilmenee sellaista, esim. merkkejä vauvan stressaantumisesta tai synnytys ei etene, että katsotaan turvallisimmaksi päätyä sektioon, ja äiti valmistellaan leikkaukseen rauhassa.

Synnytyksen onnistumista ja etenemistä parantaa äidin rentoutuminen ja hyvä kivunlievitys. Siksi hyvä valmentautuminen synnytykseen on tärkeää. Valmentautumiseen olisi hyvä kuulua sekä fyysisen rentoutumisen opettelu että rauhallisen ja luottavaisen mielen luominen. Liikkuminen synnytyksen aikana edistää sikiön laskeutumista ja oikeaan asentoon asettumista synnytyskanavassa. Muilta osin ei synnyttäjä voi itse kovin paljoa vaikuttaa synnytyksen kulkuun tai tapahtumiin leikkaussalissa. Osastolla on tietenkin hyvä olla aktiivinen, että pystyy pian hoitamaan vauvaa ja pärjää kotona. Leikkauksen jälkeen se on tietenkin hankalampaa, eikä heti leikkauksen jälkeen ole hyväkään rasittaa itseään liiaksi.

Onko sektio synnytys? On.

Miksi lääkäri tekee sektiopäätöksen? Mitkä ovat yleisimmät syyt? Suunniteltuihin sektioihin ovat yleisimmät syyt sikiön perätila, synnytyspelko, epäilty sikiön koon ja äidin lantion koon välinen epäsuhta, aiemmat sektiot sekä äidin tietyt perussairaudet. Päivystyssektioiden yleisimmät syyt ovat pysähtynyt synnytys sekä sikiön epäilty ahdinkotila.

Vaikuttiko saamani kipulääkkeet siihen, että synnytys pysähtyi ja päädyttiin kiireelliseen sektioon? Todennäköisesti eivät vaikuttaneet.

Voiko leikkaussalissa itse vaikuttaa aktiivisesti asioiden kulkuun? Ei voi. Leikkaussalissa on toimittava tiettyjen periaatteiden mukaan turvallisuussyistä.

Mitä leikkauksessa käytännössä tapahtuu? Kaikki kerrokset avataan kohtuonteloon asti eli iho, ihonalaiskudos, vatsaontelon jännekalvo, lihaskerros, vatsakalvo, kohdun seinämä ja lopuksi puhkaistaan sikiökalvot. Kudosten läpi mennään mahdollisimman anatomisesti eli sellaisista kohdista ja suunnista, joissa rakenteita rikotaan mahdollisimman vähän. Vaikka ihon läpi mennään useimmiten poikittaisviillosta, läpäistään lihaskerros pitkittäin lihasten välistä niin ettei lihaksia tarvitse katkaista, ja myös verisuonia ja hermoja katkaistaan mahdollisimman vähän, joskaan niiden rikkoutumista ei pysty kokonaan välttämään.

Millaisilla instrumenteilla leikataan? Pääsääntöisesti käytössä ovat veitsi ja sakset, ja hyvin paljon kudoksia avataan ns. tylpästi eli sormin ja käsin venyttämällä.

Mitä puudutteita annetaan? Mitä lääkkeitä sain ja miksi? Useimmissa sairaaloissa käytetään sektion yhteydessä sekä epiduraalipuudutusta että spinaalipuudutusta. Spinaalipuudutuksessa puudutusteho tulee nopeasti ja se on täydellisempi, ja epiduraalipuudutuksen kautta saadaan kätevästi hoidettua leikkauksenjälkeistä kipua, jolloin synnyttäjä tarvitsee vain harvoin vahvoja opiaattipohjaisia kipulääkketä, ja hän pääse nopeammin ylös sängystä ja liikkeelle hyvän kivunlievityksen turvin. Kiireellisissä sektioissa ei aina ehditä laittaa molempia puudutuksia, ja hätäsektiot tehdään yleisanestesiassa eli äiti laitetaan nopeasti uneen jotta lapsi saadaan synnytettyä mahdollisimman nopeasti.

Olisinko saanut jotain omia toiveita leikkuriin kuten musiikkia? Joissain sairaaloissa tämä onnistuu. Toisaalta vauva syntyy muutaman minuutin kuluttua leikkauksen alkamisesta, ja sen jälkeen synnyttäjä usein on aktiivisesti mukana tilanteessa keskustelemassa ja seuraamassa vauvan vointia. Joissain sairaaloissa vauva tuodaan jo leikkauksen aikana heti  kuivausten jälkeen äidin rinnalle, joten siinä ei omaa musiikkia ehdi kaipaamaan.

Mikä leikkaussalissa on mahdollista vauvan osalta esim. ensikontaktin mahdollisuus / saanko vauvan iholle? Ks. edellinen vastaus. Monissa sairaaloissa vauva tuodaan äidin iholle heti kuivauksen jälkeen, mikäli vauvan ja äidin vointi sen sallii.

Mitä riskejä leikkauksessa on raskautumiseen, tuleviin raskauksiin ja synnytyksiin? Väestöpohjaisissa tutkimuksissa on todettu, että keisarileikkauksen jälkeen hedelmällisyys on hiukan alempi kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Myös kohdunsisäinen sikiökuolema on hiukan tavallisempi aiemman sektion jälkeen verrattuna naisiin, jotka ovat synnyttäneet vain alakautta. Tulevissa raskauksissa on riskinä istukan kiinnikasvaminen arpeutuneeseen kohdun seinämään, jolloin istukka ei irtoa lainkaan tai irtoaa osittain ja aiheuttaa hengenvaarallisen runsaan verenvuodon. Tämä johtaa usein kohdun poistamiseen synnyttäjän hengen pelastamiseksi, jotta vuoto saadaan hallintaan. Nykyisin on olemassa uusia vaikean verenvuodon hoitomenetelmiä, erityisesti ns. embolisaatiohoito, missä äidin kohtuvaltimoon viedään läpivalaisussa katetri jonka kautta vuotokohtaan ruiskutetaan valtimon tukkivaa ainetta jolla vuoto vähenee tai lakkaa, ja tämän hoidon avulla saadaan usein kohtu säästettyä. Vanha sektioarpi voi myös revetä tulevassa synnytyksessä aiheuttaen riskin sekä äidille että sikiölle, ja joskus arpi repeää jo ennen synnytyksen käynnistymistä. Nämä ovat harvinaisia aiemman sektion seuraamuksia, mutta vakavia, ja käytännön työssä näihin törmää säännöllisesti. Näiden ongelmien riski on aina suurempi, jos sektiota on tehty samalle naiselle useita.

Miten yleisiä ovat komplikaatiot? Lievempiä, mutta hoitoa vaativia komplikaatioita (haavatulehdus, kohtutulehdus, virtsaumpi , verenvuoto ym) tulee suomalaisen tutkimuksen mukaan 27%:lle sektiolla synnyttäneistä. Melko vakava komplikaatio (massiivinen vuoto, vaikea infektio, veritulppa, elinvaurio leikkauksen yhteydessä ym ) tulee n. 10%:lle ja henkeä uhkaava komplikaatio n. 2%:lle.

Mitä jos puudutus ei toimi tai haava tulehtuu? Jos puudutus ei toimi, joudutaan synnyttäjä nukuttamaan. Jos haava tulehtuu, annetaan sen hoidoksi antibioottia.

Haluaisin tietää, kuinka yleistä hartiapistos on (johtui ilmeisesti palleahermon ärsytyksestä)? Melko tavallista. Tuktimustietoa tämän ongelman yleisyydestä ei ole, mutta sanoisin näppituntumalla että ainakin useammalla prosentilla sektoiduista ilmenee tämä oire. Se johtuu vatsaontelossa olevan veren ärsytysvaikutuksesta vatsakalvolla, joka heijastuu hermotuksen kautta niin että se tuntuu hartiapistona.

Voiko haava revetä sisältä ja aiheuttaa sisäisen verenvuodon?Kyllä. Uusintaleikkaukseen tällaisen sisäisen verenvuodon vuoksi joudutaan n. 1.6%:ssa sektioista suomalaisen tutkimuksen mukaan.

o Koska vatsa on kylmä ja tunnoton, onko minulla sen takia kohonnut veritulppariski tai muita terveysriskejä?

Vatsan ”kylmyys ja tunnottomuus” eivät aiheuta varsinaisesti terveysriskejä, vaikka ovatkin epämiellyttäviä. Riskejä aiheuttavat muut leikkaukseen liittyvät tekijät.

Miten vauva otetaan pois? Mitä haittaa vauvalle on sektiosta (lääkitys, stressi, lihasjumit jne)? Kiskotaanko vauva aina kovakouraisesti pois? Vauva autetaan ulos niin varovaisesti kuin se on mahdollista. Joskus joudutaan käyttämään voimaa, jos vauvan asento on hankala. Vauvan kannalta haitallisinta sektiossa on se, että se jää vaille alatiesynnytyksessä tapahtuvaa tarkoituksenmukaista mekaanista puristusta, stressiä ja mikrobialtistusta, jotka edesauttavat vauvan elintoimintojen käynnistymistä ja sopeutumista kohdun ulkoiseen elämään.

Voiko sektiolla synnyttänyt synnyttää myöhemmin alateitse? Yhden sektion jälkeen synnytetään useimmiten alakautta, ellei sektion syynä ole ollut jokin pysyvä syy, esim. äidin sairaus tai ahdas lantio . Kahden sektion jälkeen päädytään yleensä synnyttämään loput lapset sektiolla, koska kohtuarven repeämisen riski on suurentunut. Tosin poikkeustapauksissa on kahdenkin sektion jälkeen synnytetty alakautta ongelmitta, mutta nämä ovat aina tarkkaan harkittuja tapauksia.

Jos seuraava tulee myös sektiolla, avataanko vatsa samasta kohtaa? Kyllä.

Voiko leikkaustraumaa käsitellä lääkärin kanssa? Milloin? Yleensä synnytyksestä keskustellaan jo ennen kotiutusta. Kätilön kanssa keskustelu käydään aina, ja lääkärin kanssa ainakin jos äiti toivoo niin. Heti synnytyksen jälkeen on mieli kuitenkin usein aika tiiviisti kohdistunut vauvaan, kotiutumiseen yms, ja trauma tulee enemmän mieleen vasta kotiutumisen jälkeen. Jälkitarkastusajankohta  (2-3kk synnytyksen jälkeen) on sopiva ajankohta käydä asioita uudelleen läpi. Jos neuvolan jälkitarkastuksessa ei saa asioita tarpeeksi selvitettyä, voi pyytää lähetteen synnytyssairalaan äitiyspoliklinikalle keskustelua varten tai soittaa itse äitiyspoliklinikalle ja kysyä mahdollisuutta keskusteluun.