sektio.fi

Sektiosta toipuminen

Tee itsellesi toipumissuunnitelma

Sektiosta toipuminen on yksilöllistä. Tälle sivulle on koottu sektiokyselyssä ilmenneitä tärkeimpiä tekijöitä sektiosta toipumiseen. Tekstejä lukiessa kannattaa muistaa, että leikkauksesta toipumiseen vaikuttavat aina mm. leikkauksen tyyppi ja tapa, oman kropan ainekset esimerkiksi kudokset ja omat voimavarat toipumiselle. Osa ohjeista voi tuntua joillekin lukijoille itsestäänselviltä, kyselyn perusteella ne eivät kuitenkaan ole tuttuja kaikille. Toipumistapoja kannattaa peilata omaan vointiin ja toipumistavoista kannattaa poimia itselleen sopivimmat. Sivulla esiintyvät lainaukset ovat otteita sektiokyselyn avoimista vastauksista.

Toipumiseen liittyviä tapoja voi jaotella aluksi oman tarpeen mukaan esimerkiksi: 1. heti hyödynnettäviin,  2. kahden viikon päästä kokeiltaviin, tai  3. kuukauden päästä käyttöönotettaviin. Voit ladata yksinkertaisen toipumissuunnitelman tästä. Toinen vaihtoehto on asettaa toipumistavat tärkeysjärjestykseen.

 

KÄTILÖIDEN TUKI

Sektiokyselyyn vastanneista 268 äidistä useimmat kehuivat saaneensa kätilöiltä erinomaista tukea, ymmärrystä ja neuvontaa sairaalassa. Niitäkin oli, jotka eivät kokeneet saaneensa mitään tukea sairaalan henkilökunnalta. Lukuisissa vastauksissa mainittiin kätilöillä ja koko osastolla vallitseva kiire. Omat tukihenkilöt, useimmiten puoliso, olivat näissä tapauksissa yleensä olleet suuri apu.

 
Synnytyssalissa kätilöiden henkinen tuki oli olematonta, kunnes tuli vuoroon kokenut ja osaava kätilö opiskelijan kanssa. Tuolloin luulin melkein kuin enkeli olisi saapunut luokse ja sanoinkin ääneen siitä.
— Äiti, sektio 2017
 

Toiset olivat kaivanneet kätilöiltä henkistä tukea ja monet sitä saaneetkin. Osa puolestaan kaipasi konkreettisia neuvoja uudessa tilanteessa.  Varsinkin imetykseen, haavanhoitoon, liikkeelle lähtöön ja vauvan hoitoon liittyvät asiat kiinnostivat. Puolison huomioimista kiiteltiin, mutta myös toivottiin lisää. Puoliso oli jäänyt usein yksin kysymyksiensä kanssa, kun äiti oli heräämössä. Muutamissa vastauksissa tuli esiin, että vakinaistumassa olevat perheheräämöt ovat vastaus tähän puutteeseen.

Useat sektiokyselyyn vastanneet jättivät kysymyksiä kätilöille. Voit lukea ihanan kätilötiimin vastauksia täällä. ”Kätilön perustehtävä on kulkea perheen vierellä. Hän auttaa, tukee, rohkaisee ja tarvittaessa lohduttaa perhettä kaikissa tilanteissa. Kätilö kertoo perheelle kaiken aikaa mitä tapahtuu ja miksi. Äidin ja vauvan voinnin seuraaminen kuuluu kätilön työhön sektion aikana ja sen jälkeen.” Kätilön tuen ja toipumisen osalta voidaan todeta, että kannattaa rohkeasti kysyä kätilöltä apua. Kätilöltä voi kysyä tukea myös sairaalassaolon jälkeen.

Kannustavaa ja tsemppaavaa tukea toipumiseen.
— äiti, sektio 2015
Kätilöiltä sai hyvää apua silloin kun ehtivät paikalle.
— äiti, sektio 2015
Aika vähän lopulta. Yks yökkö oli aivan ihana.
— äiti, sektio 2016
Sain lapsivuodeosastolla apua ja kannustusta imetysasennon löytämisessä, neuvottiin miten nousta sängystä.
— äiti, sektio 2010
Leikkaussalissa oli rauhallinen tunnelma. Vaikka pahin synnytyspelkoni toteutui, se ei kokemuksena ollutkaan niin hirveä kuin ajattelin.
— Äiti, sektio 2008
Mies olisi halunnut ja tarvinnut enemmän kätilön neuvoja ja apua, kun itse olin salissa tikattavana ja mies vauvan kanssa kahdestaan.
— Äiti, sektio 2015

IHOKONTAKTI SEKTION JÄLKEEN

Mahdollisimman nopea ihokontakti sektion jälkeen vaikuttaa positiivisesti vauvan ja äidin toipumiseen. WHO:n ja Unicefin Vauvamyönteisyysohjelma kannustaa, että vastasyntynyt on heti syntymänsä jälkeen mahdollisimman paljon ihokontaktissa. Ihokontakti auttaa vauvaa sopeutumaan nopeammin kohdun ulkopuoliseen elämään. Äitiä ihokontakti auttaa imetyksen aloittamisessa ja nopeammassa toipumisessa. Vauvamyönteisyysohjelmasta voit lukea lisää esimerkiksi THL:n sivuilta.

Sektiokyselyyn vastanneista 268:sta äidistä 75 äitiä oli saanut vauvan ihokontaktiin leikkaussalissa ja 84 äitiä heräämössä. Luvuissa täytyy ottaa huomioon, että niissä on paljon päällekkäisyyksiä, kun sama äiti on saanut vauvan ihokontaktiin sekä leikkaussalissa että heräämössä. Vastauksista on nähtävissä, että ihokontaktiin kannustamisessa on hieman eroja sairaaloiden välillä. Toisaalta isoja johtopäätöksiä ei voida tehdä tämän kyselyn perusteella, sillä äidin kunto tai synnytystilanne ei ole täysin tiedossa. Johtopäätöksenä ihokontaktin osalta voidaan kannustaa äitejä pyytämään vauvaa mahdollisimman nopeasti omalle iholle - jos sitä ei oma-aloitteisesti tarjota.

Sektiossa mukana ollut kätilö kysyi, haluanko lapsen rinnalle/ ihokontaktiin heti salissa. Poika nostettiin siis rinnalle heti napanuoran katkaisun jälkeen. Pääsi isän paidan alle, kun aloin voida pahoin. Pääsinme koko perhe synnytyssaliin pariksi tunniksi toipumaan. Tuon ajan poika oli rinnallani.

Tämä osa oli erityisen eheyttävä.
— Äiti, sektio 2017

Ihokontaktin toteutuminen sairaalassa

Vauva oli heti ihokontaktissa reippaasti. Neuvoivat että vähintään sairaassaoloaika ja mieluusti ensimmäiset viikot.
— Äiti, sektio 2015
Kätilön toiminta mahdollisti pojan saamisen iholle jo leikkaussalissa
— Äiti, sektio 2017
Olisi ollut ihana saada lapsi pusuteltavaksi mutta valitettavasti joutui teholle.
— Äiti, sektio 2016

IMETYS SEKTION JÄLKEEN

Imetys on tärkeää ja mahdollista sektion jälkeen. Kaikista sektiokyselyyn vastanneista äideistä 63 prosenttia oli harjoitellut imetystä ensimmäisten tuntien aikana. Imetyksen harjoittelu onkin tärkeää, sillä se vaikuttaa äidin hyvinvoinnin lisäksi vauvan hyvinvointiin. Imetyksen hyödyt vauvalle ja äidille on lueteltu WHO:n Vauvamyönteisyysohjelmassa, joka löytyy esimerkiksi THL:n sivuilta. Imetyksen hyödyistä löytyy paljon lisätietoa sairaaloiden ja Imetyksen Tuki ry:n sivuilta.

Sektion jälkeen imetys ei aina ole helppoa. Imetyksen onnistuminen näkyi kyselyn vastausten perusteella erityisen positiivisena kokemuksena. Jotkut vastaajista kokivat imetyksen jopa voimaannuttavana - jos toivottu alatiesynnytys ei ollutkaan toteutunut. Vastaavasti vaikeudet imetyksen aloittamisessa ovat jonkin verran yhteydessä toipumiseen ja omaan pahaan oloon. Imetyksen kohdalla puhuttiin jopa paljon painostamisesta, vaikka suurin osa vastaajista kiittelikin sairaalan ohjausta. 

Lohduttavaa on huomata, että suurimmalla osalla vastaajista imetys kuitenkin lopulta onnistui. Vastaajista lähes 80 prosenttia on imettänyt sairaalasta päästyä. Moni kertoi saaneensa imetykseen apua kätilöiden lisäksi esimerkiksi kavereilta, doulalta tai imetystukiryhmistä. Johtopäätöksenä imetyksen osalta kannustetaan rentoutumaan ja harjoittelemaan imetystä rauhassa sekä kysymään tarvittaessa apua ja apulaitteita. Ja muistamaan, että jos imetys ei onnistu - et ole yhtään huonompi äiti!

Sain vauvan rinnalle jo leikkaussalissa ja heräämössä, tällä on varmaan ollut vaikutusta. Sain myös ohjausta kätilöiltä.
— Äiti, sektio 2015
Kysyin apua ja saimmekin tilkan luovutettua äidinmaitoa. Kätilöltä ihanasti tehty, äiti oli ensikertalainen, huolestunut ja väsynyt. Aamulla maito nousi ja sitä tulikin suihkuamalla.
— Äiti, sektio 2014
Imetystä kytättiin sairaalassa ja aiheutti paineita, vaikka maito nousi vuorokaudessa. Imetys lähti sujumaan hyvin heti kun pääsimme kotiin.
— Äiti, sektio 2016

NOUSEMINEN JA KANTAMINEN SEKTION JÄLKEEN, LIIKKEELLE LÄHTÖ

Sektion jälkeen sängystä noustaan kyljen kautta, käsillä (ei vatsalihaksilla) tukien. Sektion jälkeen voit kantaa vain vauvan painoisia asioita ja lisätä kantovahvuutta vauvan painonkehityksen mukaan. Lähde hiljalleen liikkeelle, elimistösi totuttelee uuteen olotilaan. Nämä lienevät yleisimmät ohjeet toipumiseen sektiopotilaille. Oikeanlainen nouseminen ja kantaminen sektion jälkeen oli neuvottu sairaalassa yli 70 prosentille sektiokyselyn vastaajista. Leikkauksesta toipumiseen liittyvää tietoa liikkeelle lähtemisestä löydät lisää Terveyskylän leikkaukseen.fi-palvelusta.

kanna.jpg
nouse.jpg
Liiku.jpg

SEKTIOHAAVAN JA SEKTIOARVEN HOITO, KIINNIKKEET JA ERKAUMA

Sairaaloiden ohjeet arven hoitoon ovat sektiokyselyn mukaan hyvin rajallisia. Lähes 80 prosenttia äideistä kertoi saaneensa ohjeen suihkuttaa haavaa ja noin 35 prosenttia ohjeita arven teippaamiseen. Muita ohjeita kuten haavan rasvaamista ja venyttelyä, oli neuvottu ainoastaan alle viidelle prosentille. Vaikka suihkuttaminen olikin lähes kaikille tuttua, vain 30 prosenttia äideistä kertoi suihkuttaneensa haavaa enää kotona. Yleinen haavan suihkuttamiseen liittyvä ohje on suihkuttaa haavaa noin 2-10 minuuttia joka päivä. Tämä pitää haavan puhtaana ja tuo samalla kevyttä "liikettä" haava-alueelle. Särkylääkkeitä sairaalassa oli käyttänyt 96 prosenttia vastaajista ja kotona 86 prosenttia vastaajista. Tärkeät arven ilmakylvyt saivat pari mainintaa.

Sektioarven venyttely, kiinnikkeet, vatsalihasten erkauma ja lantionpohjan lihakset kiinnostivat äitejä. Sairaalassa näistä ei oltu pahemmin puhuttu, ainoastaan parissa vastauksessa mainittiin sairaalan tai neuvolan esite "jumppaliikkeistä". Äideistä 10 prosenttia kertoi rasvanneensa ja venytelleensä arpea kotona. Muutama vastaaja mainitsi saaneensa apua lääkäriltä. Vastauksissa näkyi selkeä suunta, jossa muutaman viime vuoden aikana sektiossa olleet vastaajat olivat itse hyvin tietoisia sektion tuomista fysiologisista muutoksista. Erityisesti tämä tuli esiin kysymyksissä, joita äidit halusivat kysyä asiantuntijoilta. Suuri osa kysymyksistä koski arven käsittelyä. Kysymyksiä ja vastauksia eri näkökulmista voit lukea täältä.

Arven oikeanlainen käsittely ja hoito vaikuttavat elämän laatuun. Muutamissa vastauksissa tuli ilmi, että vasta äitiysfysioterapeutin, osteopaatin tai muun alan ammattilaisen sanomana äiti oli ymmärtänyt, millaisia vaikutuksia hoitamattomalla arvella on. Yhteenvetona voidaan ajatella, että sairaaloissa ja neuvoloissa tulisi lisätä tietoisuutta ja valmiuksia ohjata äitejä arven hoidossa sekä muissa raskauden ja sektiosynnytyksen tuomissa kropan muutoksissa. Äitien kannattaa pohtia, onko itsellä aiheellista käydä läpi oma tilanteensa ammattilaisen kanssa.

Aloin vahvistamaan lantiopohjan lihaksia erittäin varovaisesti kahden viikon kuluttua sektiosta. Lisäksi kävelin joka päivä vähän enemmän kuin edellisenä päivänä.
— Äiti, sektio 2015
Kävin äitiysfyssarilla, joka tarkisti erkauman ja antoi ohjeita sektioarven hoitoon. Käytin silikoniteippiä ja sen jälkeen kuukauden ajan hierontaa ja venytystä sekä arpigeeliä.
— Äiti, sektio 2015
Tein lääkärien suosittelemia jumppa- ja venytysliikkeitä, ja ne auttoivat paljon.
— Äiti, sektio 2015
Tein jonkin verran sairaalan esitteessä olleita sektion jälkeen suositeltuja liikkeitä. Mies hoiti pääosin taaperoikäisen esikoisen nostelut.
— Äiti, sektio 2017
En ole käyttänyt erikoisempia hoitomuotoja, sektioarpi oli jo viikko synnytyksen jälkeen niin hyvin parantunut, että pystyin esim. ajamaan pyörää.
— Äiti, sektio 2015
Öljyän arpea säännöllisesti. Lisäksi vatsalihasjumppa ja lantiopohjan lihasten harjoittaminen.
— Äiti, sektio 2016

SYNNYTYKSEN JÄLKEINEN LIIKUNTA

Kyselyyn vastanneista äideistä 67 prosenttia kertoi pitäneensä liikuntaa tärkeänä toipumiskeinona. Avoimissa vastauksissa ei kuitenkaan eritelty kovin hyvin, millaista ja miten liikuntaa oli harrastettu. Yksittäisistä liikuntalajeista mainintoja saivat ainoastaan kävely, pyöräily, jooga ja pilates. Kevyt liikunta ja liikkuminen yhdistettiin rentoutumiseen ja palautumiseen raskaudesta.

Olisi pitänyt odottaa paaaaaljon pidempään liikunnan aloittamisen kanssa, mutta jälkitarkastuksen lääkäri vain totesi, että voin jatkaa.
— Äiti, sektio 2011
Kevyt liikunta olon mukaan.
— Äiti, sektio 2012
Pilates, tukivyö, fysioterapiakäynti. Pilates näistä ylivoimaisesti tärkein.
— Äiti, sektio 2014

SEKTION LÄPIKÄYNTI AMMATTILAISEN KANSSA

Varsinkin yllättäin sektioon joutuneet äidit kokivat keskustelun tapahtuneesta kuuluvan olennaisesti sektiosta toipumiseen. Useat äidit olivat puhuneet osastolla kätilöiden kanssa ja jos jokin oli jäänyt askarruttamaan, osa äideistä oli käynyt pelkopolilla. Osa äideistä oli saanut psykoterapeutilta tai psykologilta apua käsitellä tapahtunutta .

Sairaalasta lähtiessä kannattaa kysyä synnytyksen Obstetrix-tiedot itselle (tiedot voi tilata myös oman sairaalan verkkosivuilta). Niissä synnytys on kirjattu ylös minuutin tarkkuudella. Synnytyksen kulun läpikäyminen ja ymmärtäminen auttavat toipumisessa. Suunnitellun sektion kokeneet vaikuttivat käsitelleensä asioita enemmän jo etukäteen esimerkiksi pelkopolilla (synnytyspelkoiset äidit) tai lääkärin kanssa (perätilavauvojen äidit).

Kätilö tuli vielä osastolle juttelemaan, mutta en vielä siinä osannut mitään kysyä. Kävin 1,5 vuoden jälkeen saman kätilön juttusilla pelkopolilla.
— Äiti, sektio 2015
Synnytyksessä ollut päävastuullinen kätilö sekä sektiopäätöksen tehnyt lääkäri kävivät juttelemassa molemmilla kerroilla kanssani, se oli hyvä kokemus.
— Äiti, sektio 2009
Ensimmäisellä kerralla sain kotiin kaikki mahdolliset paperit synnytyksestä. Toisella kerralla jouduin kyselemään niiden perään. Papereista näen kätilön kirjaukset.
— Äiti, sektio 2017

Olen yrittänyt elää ja olla mahdollisimman normaalisti enkä heittäytyä toipilaaksi.
— Äiti, sektio 2017

RENTOUTUMINEN

Rentoutuminen tuli esiin sektiokyselyn vastauksissa synnytykseen valmistautumisen lisäksi sektiosta toipumisen kohdalla. Kyselyssä ei ollut varsinaista vastauspaikkaa, kuinka moni koki rentoutumisen toipumiseen vaikuttavana tekijänä. Avoimissa vastauksissa rentoutuminen tuotiin kuitenkin vahvasti esiin. Voidaankin varmasti todeta, että sektiosta toipumiseen vaikuttavat positiivisesti asiat, joista äiti saa nautintoa ja joihin voi keskittyä ilman ulkoa tulevia paineita. Tällaisia asioita kyselyyn vastanneiden mukaan voivat olla esimerkiksi mökkeily, pyöräily ja jooga tai ihan vain yksinkertaisesti lepo. Rentoutumisen yhteydessä rentoutusäänitteet tai -harjoitukset saivat mainintoja erityisesti synnytykseen valmistautumisen kohdalla. Osa sai tukea erilaisista tekniikoista, kuten meditaatio, NLP ja itsesuggestio. Näiden metodien tuntemisesta on hyötyä myös toipumisvaiheessa.


Muista syödä tai juoda heti leikkauksen jälkeen mitä ikinä tarjotaankaan, helpottaa nousemista.
— Äiti, sektio 2017

RAVINTO

Ravinnon merkitys on suuri leikkauksesta toipuessa. Sektioon joutunut äiti on ollut pitkään syömättä, joten on tärkeää juoda ja syödä heti luvan saatua. Sektiokyselyyn vastanneet äidit kirjoittivat vain muutamia kommentteja ruoasta. Yleisimmät neuvot koskivat imetyksen onnistumiseen liittyvää runsasta veden juontia. Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio ovat tärkeitä. Esimerkiksi kuidut helpottavat vatsantoimintaa, joka on usein leikkauksen jälkeen jumissa. Tarkempia ohjeita leikkauksen jälkeiseen ravintoon löytyy mm. leikkaukseen.fi.


Huom! Sivuille on toivottu tekstiä liittyen niiden äitien toipumiseen, joiden lapsi joutuu eri osastolle. Toive on hyvä ja huomioitu :) Tarkoituksenani on poimia kyselyn vastauksista tähän esimerkkejä. t.Sanna